Fleksopaino on kohopainomenetelmä, jossa painolaattana käytetään joustavaa materiaalia. Fleksopaino oli pitkään varsin karkea painomenetelmä, jota käytettiin esimerkiksi aaltopahvipakkausten painamiseen.
1900-luvun loppuvuosina tekniikkaa kehitettiin monin tavoin. Tänään fleksopainon voidaan sanoa olevan nykyaikainen versio vanhasta kohopainomenetelmästä.
Fleksolla voi painaa hyvin monenlaisille materiaaleille, jopa metalli- ja muovilevyille. Painopinta voi olla sileä tai karhea. Se voi olla myös päällystetty tai päällystämätön.
Toiminta periaate
Toisin kuin syväpainossa, fleksopainossa painojäljen tuottava pinta on koholla. Mustealtaan ja painotelan välissä on niin sanottu anilox-tela. Kyseisen telan tehtävä on siirtää muste mustealtaasta painotelalle.
Anilox-telan pintaan on kaiverrettu pieniä kuppeja mustetta varten. Anilox-telan pinnalta poistetaan ylimääräinen muste kaavinterän avulla ennen anilox-telan ja painotelan välistä kontaktia.
Kaapimisen jälkeen mustetta on ainoastaan anilox-telan pinnan kupeissa. Tämän jälkeen muste siirtyy anilox-telan kupeista painotelan pinnalle. Lopulta kuva siirretään painotelalta substraatille puristussylinterin tuottaman paineen avulla.
Fleksopainolle on tyypillistä pehmeästä materiaalista valmistettu painotela. Pehmeällä materiaalilla pyritään musteen tasaisempaan ja parempaan levittymiseen painotelan kuvapinnoilla, kun muste siirretään anilox-telalta painotelalle. Pehmeä materiaali heikentää myös silti hieman painojälkeä.
Puristustelan paino voi aiheuttaa painotelan geometrian muuttumisen ja vääristyneen kuvan substraatilla. Lisäksi kuvien reunat ovat fleksopainatuksella valmistetuissa tuotteissa usein epätasaiset, mikä musteen leviämisestä. Laatua on silti mahdollista parantaa esimerkiksi pienentämällä painotelan ja puristustelan välistä painetta
Painopinnan rakenne ja valmistus
Fleksossa painopintana käytetään polymeerilaattaa. Painopinnanvalmistuksessa fotopolymeerilaattaa valotetaan filmin läpi ja kehityksen jälkeen painoaiheen muodostavat alueet jäävät laatassa ei-painavaa aluetta korkeammalle. Taipuisa laatta kiinnitetään painosylinterin pinnalle.
Laatta voidaan myös valottaa suoraan digitaalisesta aineistosta (computer to plate).
Painovärin siirtyminen nipissä painettavalle pinnalle
Fleksopainokoneen värilaite on yksinkertainen. Värikaukalossa pyörivä tela nostaa väriä kuppitelalle (anilox-tela), ja telan pyöriessä raakeli pyyhkii ylimääräisen värin takaisin kaukaloon. Anilox-telan kupeista väri siirtyy painolaatalle ja siitä paperiin paino- ja vastasylinterin muodostamassa nipissä.
Uudemmissa koneissa käytetään kammioraakelijärjestelmää, missä painoväri levitetään suoraan anilox-telalle.
Painettavat tuotteet
Fleksoa käytetään tyypillisesti pakkauspainatuksessa, jolloin painettavat materiaalit vaihtelevat tuotteen mukaan. Fleksolla painetaan usein tuotteita, joissa saavutettava painojäljen laatutaso on tarkoitukseen riittävä, eli käytetään harvaa rasteria tai sävykuvia ei paineta lainkaan. Esimerkkituotteita tästä ovat erilaiset kotelot, kääreet, pussit sekä aaltopahvi.
Sanomalehtien painatuksessa fleksoa on käytetty jonkin verran ja konelinjojen valmistus on keskittynyt vain muutamille painokoneenvalmistajille. Käytännössä neliväripainatuksen yleistyttyä fleksolla saavutettava nelivärilaatu ei pärjää kilpailussa offsetia vastaan, mutta on silti kehittynyt viime aikoina.
Fleksopainomenetelmän vaatimukset
Fleksopainomenetelmällä on erilaisia vaatimuksia; toiminnallisia, prosessiteknisiä ja tuoteteknisiä.
Toiminnalliset vaatimukset
- Paperilta vaaditaan tasaista painoväriabsorptiota.
- Väristä riippuen paperilta vaaditaan sopivaa pinnan huokoisuutta.
- Paperilta vaaditaan riittävää pölyämättömyyttä.
Prosessitekniset vaatimukset
- Paperin tulee kestää usean värin "märkänä märälle" painatus.
- Paperilla tulee olla riittävät lujuusominaisuudet.
Tuotetekniset vaatimukset
- Paperilta vaaditaan hyvää painojäljen tasaisuutta, jotta täyspeitteiset pinnat toistuvat luonnollisina ja rasterikuvat terävinä.
- Paperi tulee pystyä painamaan haluttuun tummuustasoon.
- Elintarvikepakkauksissa myös painovärin tulee olla elintarvikekelpoista, jolloin paperin/kartongin on toimittava ko. värin kanssa.
- Tuote itsessään voi mahdollisesti asettaa erityisvaatimuksia: esim. elintarvikepakkauksiin käytettävän paperin ja kartongin tulee olla elintarvikekelpoista.
Painokonerakenteet
Flexopainolaitteet ovat melko yksinkertaisia. Yhdessä painoyksikössä on vain yksi painolaite. Ratapainokoneisssa yksiköt ovat usein päällekkäin, jotta säästettäisiin tilaa. Fleksomenetelmän joustavan painolevyn ja kovan vastatelan vuoksi molempien puolien samanaikainen painatus samassa nipissä ei ole mahdollista. Suurin tuoteryhmä on pakkauspainotuotteet ja tästä johtuen painatus tehdäänkin usein vain yksipuolisesti.
Fleksopainokoneen nipissä painetaan yksi väri yhdelle puolelle paperia. Kun painetaan useampia värejä, käytetään useita yksiköitä. Keskussylinterirakenteessa yhden suuren vastasylinterin ympärillä on useita painosylintereitä värilaitteineen. Tällä menetelmällä saadaan hyvä osavärien kohdistus.
Painojäljen laadun ja painamisen hallinta
Etuja offsettiin verrattuna fleksolla ovat yksinkertaisemmat toiminnot: alkumakulatuuri on vähäistä (kun vesi/väri-tasapainon säätäminen jää pois) ja vyöhykekohtaista värinsäätöä ei ole. Kuppitelan valinnalla voidaan vaikuttaa siirtyvän värin määrään.
Pehmeä kohopainolaatta rajoittaa käytettävää rasteritiheyttä. Lisäksi puristuksen säätö on tarkkaa. Liika puristus lisää pisteen kasvua, mikä häiritsee sävyntoistoa.
Painotuotteiden jälkikäsittely
Jälkikäsittely on usein sidottu pakkausten valmistuksessa itse pakkausprosessiin. Esimerkiksi yleensä kartonkipakkaukset painatuksen jälkeen stanssataan eli leikataan koteloaihion muotoon. Painettu materiaali myös nuutataan samalla eli kartongin jäykkyyttä lasketaan pakkausaihion taitoskohdista. Pakkausaihiot kuljetetaan pakkauskoneille, missä aihiosta muodostetaan pakkaus, tuote pakataan ja pakkaus suljetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti